sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Syssy leijailee Mikkeliin

Conivuosi 2015 on pulkassa ja ammatti saavutettu. Näillä eväillä on mm. hyvä jatka kohti uusia seikkailuja ja sen tuomia asioita. Nytkun tätä aikaa kerta on enemmän, niin miksikäs en ottaisi iloa irti siitä~

Vikatyöpäivä oli sitten 10.9, torstaina ja koko päivä sujahti siivillään. Lopputuloksena jääden HYVÄ kokemus Mikkelin Intersportilla. Paljon tuli opittua ja kokemusrikas kuusi viikkoa jäi kokemuksena.
Tämä kulunut aika onkin sitten mennyt ajatukseen totuttelulla, että nyt on ammatti kädessä. Huhu. Nimikkeeni on siis Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinto, Vaatetusompelija. Olen tosiaan teollisuuspuolen ompelija, en artesaanipohjainen. Eroa ei paljon ole, mutta jokusen kuitenkin.

Päivät ovat menneet uuteen arkeen tekemällä, eli touhuamalla erinäisiä asioita. Kämppää olen pistänyt uuteen uskoon ja siivonnut kaappeja.
Tarulla käväistiin Wilmain kanssa yötä, jossa W pätäti ottaa omakseen Tarun pupun, Lunan. Pupua nuoltiin ja pyydettiin leikkimään ja vahdittiin kovasti. Eipä koira ole moista tempausta aijemmin tehnyt milleen elukalle, mutta kaipa se poikkeus vahvistaa säännöt? Nähtävästi.
Muutamaan kertaan tuli Lunakin omatoimisesti haistelemaan karvahirviötäin ja eipä tuo näyttänyt pitävänkään koiraa niin kamalana otuksena.
12.9. Lauantaina käväisin Johannan synttäreilläkin, iltaa istumassa. Matkaa on kivan kävelymatkan verran vielä. Tuonne kuuven aikaan tupsahtelin ja lähtenin puolen yhdentoista aikaa, joten jokunen hetki vierähti sosiaalisoiden ja uusien tuttavuuksien verran.

Tarun jääkiekkoharkkoja olen lähtenyt seuraamaan ja tuon pyynnöstä ikuistanut. Olihan kokemuksellisestikkin moisen kuvaaminen aivan jotain erillaista, mitä olen tähänmennessä kuvannut. Jääkiekko itsessään on minulle täysin mysteeri lajina. Ei ole kiinostunut selvittämiseen asti riittänyt. Kyllähän pelejä voin seurata, mutta niin..
19-20.9. oleva viikonloppu oli aika jäähallilla olemista. Päädyin Tarun mukana lähtemään tuonne lauantaina, kun oli Jukurit naisten ottelu ja seuraavana päivänä sitten oli jääkiekkoharkat Tarulla. Jääkiekon valokuvaaminen osottautui haastavaksi, koska selkeitä kuvia oli toisinaan hankala saada. Siinä mielessä, ettei joku ole puoliksi huitomassa kiekolla kuvassa tms. Vallan kivaa moinen kuitenkin oli ja varmasti tulee toistekkin tätä harrastettua!
Kuvia *klik*


Traconkin oli tuossa 5-6.9. ja yleiskuvaajan hommissa tuo koko kaksi päivää pyörähti. Kuvat ovat puljattu ja ulkona koneeltain: Anikissa ja kuvasivustollain,
Cossillisena olin vain lauantaina hetken verran. Kengät haittasivat kuvailujani, joten nuo lähtivät suhteellisen nopeaan jalasta, siirtyen kuvausystävällisempiin. Asua sitten kuvautan tässä joskus syssyn aikana Mikkelissä.
Sunnuntaina taas totesin, etten cossia edes laita päälle, jotta moni asia helpottuisi.
Taru toimi pääosin kanssain kuvaushommieni ohella, asistenttinäni. Aina välillä sitten mukana ollen Takkinen ja Palmu. Sunnuntaina mukana oli sitten Annikin.
Paluumatka mennen suhteellisen omalla painollaan, mutta koska reissu ollen vissiin liian onnistunut päätti mutka tulla matkaan: bensamittari päätti hervata ja olla kertomatta, että bensä on lopussa. Loppusuoralla siis bensa loppuni ja parisentuntia saatiin odotella tienvarrella, että apua saatiin, Tarun äitistä, Marikan kanssa eritoten vesettiin odottelu aika aivan plörinäksi ja viihdytettiin itseämme, erinäisin valonväläyksin: vilkuteltiin autoille ja jumppatuokio tienvarressa. Hilpeätä ainankin oli.


Posti on tuonnut tilauksia haltuuni. Löysin lopultakin kivan sävyiset verhot, tuon Kelohonkan kaveriksi. Vaatehankintoja on tullut tehtyä, koska vaatekaappein huutaa kohta kuolemaansa. Tässä huomaa miten paljon tykkään tehdä vaatehankintoja: viiraan viimiseen pisteeseen kun suinkin voin, koska sovittelu on ihan ASD. Näiden lisäksi tilasin muutaman pokkarin.
Päädyin myös tilaamaan pienen satsin käyntikortteja kuvauskeikkoja varten. Noita kuitenkin tulee aina sillointällöin ja vieraille immeisille eritoten on aina haastavampaa saada yhteyttä, niin käyntikortti oletettavasti helpottaa hieman asiaa.

Yhteishakuunkin on tullut osallistuttua, eli kassotaan tärppääkö pääsykoekutsua ja koulupaikkaa tällä kertaa! Pidetään peukut pystyssä, että pääsisn alaa opiskelemaan tammikuussa. Kassotaan jos MAMK'iin käypi tienein.

Marikan kanssa päädyttiin luontoon ja kuvailemaan tuossa 3.10. ja kuvia tullen sitten:
täältä *klik*.


Wilma puolestaan on päässyt riekkumaan koirapuistoon, seurana ollen sitten meillä Krista ja Nelli. Vaikka puistoilu oli pääosin pelkkää tutkimista, tulivat neitosilta muutaman rallitkin tehtyä.
Pesupäivä on sattunut koiran kohdalle, kun tuon uudet hoitolitkut saapuilivat haltuun. Nyt on taas hetkenaikaa valkoinen ja puhdas Moppikoira talossain. Pestään, sitten kun taas tarvetta tuolle on. Tätähän tämä syksy on, että roskaa ja likaa tulee helpommin, mutta ei voi minkään~


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti