maanantai 29. syyskuuta 2014

Match show, kuvailua ja paljon muuta

Sairastelut on saatu omalta osin alta poies, mutta eikös koiralle sitten iske flunssa. Tätähän tämä on joskus, eipä tuo nyt paljon sairastelekkaan. Harmillista tässä on vain se, että mäntsäreihin en tuota voinut ottaa sunnuntaina mukaan turistiksi...

Toisinaan
mieleesi hiipunee asiaoita. Asioita joita ei aina ehkä kaivattaisiin ajatustenuumenista esille. Tai vastaan tulee hermoja raastavia persoonia. Persoonia joihin et ole pitkään aikaan törmännyt ja joita vaikkapa näit joskus kun olit 16 ikävuoden tietämillä. Persoonia, joita enään jaksa samalla tapaa mitä ehkä jaksoit tuolloin aijemmin.
Silloin vedetään syvään henkeä ja pysähdytään hetkeksi paikoilleen. Hengähtämään. Olkoon tila mikä tahansa, mikä vain tuntuu parhaimmalle. Toisille se on ulkoilma, toisille vaikkapa suihku. Pääasia on kuitenkin, että saadaan mieli rauhalliseksi ja asiat taas rullaamaan päässä, ajatuksien osalta normaaliin rytmiinsä.

Alkuviikko, maanantai meni omilla malleillaan. Fysiikassa istuskelin itsekseni tunneilla, koska muita ryhmäläisä ei ollut. Ei meitä normaalisitikkaan montaa ole, muttei sitäkään nytten. En tiedä miksi, mutta näin nyt kuitenkin oli.
Sää oli jokseenkin kamala koko alkuviikon. Se tuuli joka myllersi satamassa, luulin hetkittäin joutuvani sen mukaan.

Tiistaina koin parhaaksi koiran vahiksi jäädä, koska tuolla ollut paras mahdollinen olo. Ihan vain sen varalta, että jos jotain käynee ja pitänee suunnata elukkalääkäriin. En olisi koulussa saannut kuitenkaan rauhaa ja pystynty tehdä hommia tms. Mitää eikoisempaan, ei sitten kuitenkaan ollut, vaan sain helpotukseni todeta, että kaikki on ok.
Harmihan tässä oli se, että kouluhommia en pystynyt tehdä, muuta kuin tunnelmakuvaa. Tuon sitten teinkin tiistaina loppuun ja vein keskiviikoksi kouluun.
Niin ja satelihan taivaalta tiistaina räntääkin. Koirakos oli ihan onneisaan tuosta. Tuo nyt muutenkin on aivan lumipeto. Vaikkaaan lumi pysy maassa kun kuitenniin on plussan puolella sen verta. Loskaa, loskaa ja loskaa.


Keskiviikkona sitten pääsin takaisin koulunpenkille, tekemään hommia ja istumaan fysiikassa parisentuntia. Tunnilla oli myös iki-ihania amispoikia, joitten juttujen taso oli sitä, että olisin voinnut ampua itseni. Saatikka se melutaso, melkein kuulin ajatukseni. Fysiikantunti oli tälläinen "tehdään hommia tabletilla", asia jota en varmaan koskaan sisäistä opetukseen. Muuten hommat menivätkin kivasti atk luokassa hommia tehden.
Lenkillä sitten Wilma päätti temppuilla: "En tasan kävele sinne minne sinä meinaat, joten laitan jarrut pohjaan ja en ainakaan tässä räntäsateessa" -päivä. Tämä kaikki luullakseni korostuu tuon juoksuista. Istumisesta keskusteltiin jokunentovi, ennekuin suostuni istumaan..ja toinen tovi kun suostui nousemaan ylös perseeltään.
Kämpillä sitten väkertelin omiani ja katselin ToraDoran loppuun. Olin aloittanut uudestaan katsomaan tuota, ties miten monetta kertaa ja ah, yhtä hyvä tuo on aina. Tämän jälkeen aloitin sitten toista sarjaa alusta, tässä olisikin kolme kautta ja 25 jaksoa per kausi." kissasi on kuin alieni" tämän tullessa sarjassa esille, voin todeta, että hallelujaa. Salamyhkäsitä? Sitäpä, mutta joskus pitää olla~


Perjantaina suuntasin kirpparille. En ollut vähään aikaa tuolla käynnyt, joten oli jo aika korjata asia. Kirpparilta mukaan tarttui farkut (jokka olivat hyvät oikeasti jopa jalassakin, tätä harvinaisuutta!), vyö, Ranma½ 25 pokkari (mutta uupuikin 24, eikä 25) ja koiralle pinkku -pehmolelu. Toisella kirpparila menikin suhteellisen pitkää kun etsien erinäisiä asiaoita ja toisella sitten murto-osa toiseen verrattuna. Tästä sitten kaupan kautta kämpille. Ilta meni maratonin merkeissä pääosin.

Viikonloppuna, lauanataina sitten painottui meininki kuvailulle. Kävelin Kristan tykö kello kahdeksi. Tuolta sitten suunnattiin hakemaan Henna, Sassen ja Kristan kanssa. Ja suunta kohti seikkailua! Käytiin kuvailemasassa hieman pitemmällä, että auto otettiin käyttöön. Mukana menossa olivat Krista, Henna. Saara ja Sasse. Cosseja oli ossalla yllään, mutta itse olin päättänyt mennä enemmänkin pukuilulinjalla. Eli jotain hieman erikoisempaa, muttei cossia kuitenkaan.
Illasta luvassa oli kuvien karsimista, immeisiä ja ruuan mussutaamista.


Sunnuntaina käväisin mach show'ssa kuvailemassa. Wilma jäi kämpille, koska oli toipilaana flunssalta. Outin kyydillä pääsin paikanpäälle ja pois, kiitokset tuolle! Illasta luvassa oli koiran pesutuokio. Illasta tappelin kuvien kanssa, joka jokseenkin vei postitiivisuuttain tuonne kauas kaus jonnekkin...
Kuvia löytynee lauantailta ja sunnuntailta puolestaan täältä ja täältä.


Kuopio alkaa hiljakseen taas tulemaan mitassa täyteen, mutta onneksi onkin loma lähenevä. Suottanen jo 10. lokakuuta katoilla kotio (tai sitten jo to, riippuen miten yhteydet tuonne kulkenevat oikein) joksikin aikaa lomaa. Loppu aika meneekin sitten Pääkaupuntiseudulla.

Kaappiin katsoessa totesin tämän asian, jota koitan korjata hiljakseen: vaatekaappini kaipaa täytettä lissää. Olen jokseenkin paljon heittänyt turhaa vaatetta poies ja uutta ei tuonne pahemmiten ole tullut tilalle.Onkelmana ollen moia, joista suurimmat ovat: vaatteitten istuvuus (koska rakenteeni on semi hankala) ja kauppojen valikoita ei pahemmiten ole miellyttänyt +raha.

Jokseenkin tuntunee, että tämä syyskuu on mennyt ihan helkutin hiljaista tahtia. Kokonaisuudessaan. Mutta onneksi vaihtuneekin kuukausi ja ollan lähempänä maalia. Maalia jonka tarkkaa ajankohtaa en edes tiedä.
Muutenkin jännää tämä eloin Kuopiossa. Omalla tapaa tykkään tästä paikasta, mutta toisaalta taasen niin yhtään. Toisinaan pohdin oliko tännee muutto viksu veto. Loppupelissä oli, viihdyn täällä kuitenkin paremmin kuin Lappeenrannassa ja Kuopiosta pääsen helpommin liikkumaan paikkoihin x ja y. Muutenkin ollut loppupelissä iha kelpaava päätös. Kohtahan sitä täällä ollaankin asuttu kolmisen lukuvuotta. Kuopioon tosiaan muutin tuossa kesäkuussa 2012..


Päättelin tuossa kampaajan suhteen, että käyn tuolla nyt lokakuussa vain leikkauttamassa ottiksen kuntoon. Ihan vain koska rahan menoa on muuhunkin ja ajattelin käyttää moiset rahasumman sitten muuhun kuin koko pääpehkooni.
Katsoo sitten joulukuussa tai vuoden vaihteen puolella jos kävisin silloin kerroksittaisuutta hakemassa takaisin päähäni. Riippuen milloin rahatilanteelleni moisen operaation sallinen. Koulussa on kuitenkin kakkos jaksossa (joka vaihtunee lokakuun lopussa) tulossa talvitakin valmistus villakankaasta, joka osaa syödä helposti itsessään sen 50€...koulu osaa siis syödä oman osuutensa rahallisesti.

Törmäsin yhtenä päivänä aivan ihanaan tekstiin:
"Koirat eivät kuole koskaan. Ne eivät osaa. Ne väsyvät ja tulevat hyvin vanhoiksi, mutta kuolevat? Eivät ne osaa. Jos ne aikoisivat kuolla, eivät ne haluaisi jatkuvasti kävelylle. Ja vaikka niiden lenkki olisi vain yksi askel, kunnes kipu pakottaisi pysähtymään, ne haluavat lenkille silti. Koska kävelyllä on kaikki, mitä ne kaipaavat: hajuja, kenties mädäntynyt kananluu, toisten koirien jälkiä - ja sinä. Koska se, että ne saavat kävellä siinä, rinnallasi, tekee niiden elämästä täydellistä. Ja täydelliseen elämään ei mahdu kuolemaa.
Kun sinä luulet, että koirasi on kuollut, olet väärässä. Koirasi vain nukkuu, sinun rinnassasi, sydämesi vieressä. Ja kun se on nukahtanut sinne, sinua itkettää koko ajan. Miksikö? Koska koirasi heiluttaa häntäänsä rinnassasi. Ja se sattuu. Tottakai se sattuu, kun häntä heiluu siellä, rintasi sisällä. Ja se heiluu usein, koska se heiluu aina, kun koira herää. Se haluaa kiittää sinua. "Kiitos, että annoit minulle lämpimän paikan, jossa nukkua, aivan sydämesi vieressä."
Ajan myötä häntä heiluu yhä harvemmin. Koirasi saattaa olla väsynyt, onhan se ollut kiltti koira koko ikänsä. Se on ollut kiltti, ja sinä ja se tiedätte sen molemmat. Se on ollut kiltti silloinkin, kun sen luihin on sattunut niin paljon, että se kaatuu kävellessään ja silloinkin, kun se ei haluaisi lähteä pissalle kaatosateeseen. Se on ollut kiltti koira.
Ajan myötä häntä siis heiluu yhä harvemmin, mutta älä hetkeäkään luule, että koirasi on kuollut. Se heiluttaa taas häntäänsä - yleensä kun sitä vähiten odotat. Sillä sellaisiahan koirat ovat.
Olen oikeastaan pahoillani jokaisen sellaisen puolesta, jonka sydämen vieressä yksikään koira ei nuku. Te olette jääneet paitsi niin paljosta."
...ja jos joku väittää että pystyy lukemaan moisen tekstin ilman yhtään silmien kostumista, niin tuo valehtelee :I

P.S. fysiikan koe lähenee uhkaavasti..6.10 ja maanantai

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti