keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Lucyn yläosa: toppi

Hameen valmistuttua aloitin työstämään yläosaa, toppia. Olin tuohon katsonut kankaat ja hankkinutkin ne. Topin alle olin myös suunnitellut etsiväksi rintsikoita, jotka sopisivat topin muotoon ja pitkän etsinnän jälkeen moiset löytyivätkin.

Yläosa. Tuo sisältäisi topin ja liivin, joissa värit olisivat samat: keltainen, sininen ja valkoinen.
Toppin alle olin koittanut etsiä rintsikoita, joissa olisi irrotetttavat olkaimet ja olisivat ihonväriset. Näitä etsiskelin suhteelisen kauan, kunnes nuo löysin. HenkkaMaukka toi vallan kelpaavat vastaan, noista pitäisi vain kyniä mustat pitsit poies. Näperryshommaa olisi tiedossa. Ratkoja ja pienet, terävät sakset toimivat hienosti sotavälineinä. Näiden jälkeen pääsin kivasti tekemään protoa yläosasta.
Aloitin sitten työstämään yöäosaa, että mietin mihin kohtaa saumat laittelen. Tämän jälkeen päällystin rintiskoitten päälle kangasta ja muotoilemaan pohjaa topille. Koko hommassa meni tunti. Odotin tuon vievän PALJON enemmän aikaa, mutta ei. Vivin yläosan kanssa tappelin...pitkään. Noh, kuitenkin tämän jälkeen leikkasin muotoillun osiin ja tein proton. Varmuuden vuoksi (koska en halua ostaa lisää kangasta turhantakia). Proto ei kuitenkaan liiemmin muokkauksia tarvinnut, joten voin alottaa virallisen työn leikkelemään kankaalta. Virallinen työ valmistui suhteelliseen ripeästi (vaikka tässäkin lusmuus -tahti oli valloillaan), ehkä hieman yllättävänkin ripeästi siihen mitä olin siihen aikaa vieväski. Taakse laittelin kiinityksen ja ompelin reunoille keltaiset nauhat. Oho, valmista. Olkaimet vaihan sitten pukuiluhetkeen läpinäkyviksi, noista mustista poies.
Kankaaksi olin valinnuut sinistä pellavaa ja valkosta puuvillaelastaani kangasta. Sininen kangas oli metrihinnaltaan7,90€ ja valkoinen hieman tuosta kalliimpaa 11,90€. Sävyt olivat lähiten alkuperäistä ja kangas näytti ihan toimivalta (myös keskenään). Topista tekisin kaksinkertaisen, ettei tuo loistaisi läpi. Keltasta nauhaa toppiin upposi abauttiarallaa 2 metriä.

lopputulos

Seuraavana työnalle menee liivi ja mahdollisesti samalla saumaan teen hihatki, vai mikkä nuo nyt ovatkaan. Tästä seuraavassa merkinnässä.

-------------------

Cossista sitten toisaalle:

..elämäin on kehittävää
Hurjaakin hurjempi karvahirviöin täytti lauantaina, 15.3 vuosia. Neljä vuotta. Perjantaina pesin koiran ja lauantaina kuvautin nelivuotis kuvat satamassa.
Samalla laittelin toivotukset muille Wilman sisaruksille. Samoin Wilman kasvattajalle, jonka luonna asustaa W'n sisko. Vastailipa hän sitten tällätavalla:" Tuo tassu ilmassa, kieli ulkona, oleva kuva on aivan tolkuttoman mahtava, siitä huokuu Cotonin sisin olemus niin täydellisesti ettei sanallisesti voi paremmin rotua kuvata. " Kasvattaja lisäili sitten W'n yhden kuvan kotisivuilleen ja nyt siellä möllöttelee kaksi Moppein kuvaa peräkkäin. 4 vuotis- ja lentokuva. Mikäpä siinä~ Tälläillä.

Wilmalla on juoksut alkaneet ja tuo aina niiden aikaa kehittelee jotain hehkeää. Tavallista enemmän. Nyt uusin villitys on peittoon pesänteko. Tuo ensin pudotti peiton matkalaukun päältä alas ja teki sitten itselleen siihen pesän. Kyllä, voisin tehdä asialle jotain, mutta pussilakana on menossa muutenkin pyykkiin, joten en näe nyt vielä syytä siihen, että nostasin tuon ylös.

Pakkaset. Nuo pirulaiset ovat tulleet takaisin! Kirottua. Tämä tuleva viikko näyttänisi olevan pakkasen puolella = en kule pyörällä. Tosin, en kaipaa kyllä niitä kuravellikelejäkään yhtään.
Kulunut viikko puolestaan oli aika ehana. Tuuli sen verta kovasti, että sai tehdä töitä ihan kunnolla, että etiäpäin pääsi pyörällä. Ja meinasi se tuuli pahimmillaan sivuunkin heittää, mutta kunnialla (ei niin kunnialla sittenkään) selvittiin moisesta. Koiralla oli aika työ kyllä moisella kelillä.
Noh, jahka pakkaset olisivat vain käynnillä ja seuraavalla viikolla olisi taasen plussanpuolella ja hyvät pyöräilykelit. Toivotaan ainakin ilmojen lämpiävän tämän tulevan viikon jälkeen! Pakkasten tultuahan tosiaan mukaan tuli valkoinen maakin.
Tiistai yönä koiraa käyttäessä, lumen sataessa maahan, sai Moppein hepulit ja alkoi vain riekkua ympäriinsä hangessa. Lumen voimesta tuo elikko saa jotain supervoimia jatai ainakin superenergioita. Hassunnäköistä se kuitenkin on, kun koira ärisee omiaan ja riekkuu lumessa ympäriinsä.


Kampaaja joka oli leikannut ottiksein liian lyhyeks, niin ovat olleet jokusen aikaa siinä mitoissa, että alhaalla kehtaan pitää. Muutenkin nyt alkaa olemaan kivan pitunen, eli  kohta pehkoin alkaa taas olemaan yhtä hiuksinen kuin ennen kynimistäkin. Huoh, kampaajalle, menen kuitenkin seuraavan kerran vasta elokuussa. Tai jotain...entiedä. Ei ole vielä ajankohtainen :I

Haaveilen edelleen kuvailusta, usemmasta koirasta, hevosten kuvailusta tai jotain vastaavaa. Haluaisin päästä kokemaan erillaisia kuvaustilanteita. Jahkä kesällä pääsen orivarsoja kuvaamaan, Suur-Miehikkälään. Viime kerrasta onkin kolmisen vuotta.
Haluan muutenkin päästä kokemaan jotain uutta, tai tavallisista asiosita poikkeavaa. Heppastelemaan olisi kanssa kiva päästä: tahdon vuonohevosella rattastaa *v*~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti