torstai 28. marraskuuta 2013

Cosplay vuosi 2014

Vuosi 2013 lähenee vikaa kuukauttaan ja piakkoin starttaa vuosi 2014. Mitä suunnitelmia onkaan alustavasti tehty tulevalle vuodelle? Saa nähdä toteutuvatko nämä suunnitelmat, vai muuttuvatko paljoltikkin? Asujen kierrätystä on ainakin tulossa vuonna 2014.

Frosti on vuoden eka tapahtuma ja sinne kierrätän asua, Momoita. Tuolle löytynee kaikki tarpeellinen jo valmiisti. Piilarit vain jouvun tilata, mutta sitten valmista on. Toivossa on kiva elää ja uskoa, ettei Frostissa olisi hirmun kylmä..okei, tulen jäätymään asussa. No hups. Onneksi, ulkotilassa tuskin tarvinee paljon olla.
Suunnitelmissa oli tehdä toiselle päivälle Lucyn yksi asuista, mutta päätin jättää sen kokonaan tulevaisuudelle. Momoi saakoon olla asuna koko conin aikana ja niin onkin hyvä.
Olen suunnitellut yhden kaverein kanssa, että tuo tulisi Kiseksi, saisin paricossin Frosiin. Kassotaan miten toteutuneekan tämä suunnitelma.

Seuraava asu pitäneekin olla valmiina vasta toukokuussa. Vuoden ensimmäinen, työstettävä asu. Tuo valmistunee Cosvision tapahtumaan.
Olen suunnitellut, että alan keräämään tuohon asuun osia tässä hiljakseen, ettei asun kokoaminen tapahdu köntässä ja sitten onkin raha-asiat taas mutkillaan. Ja tätä tilannetta en halua aiheutuvaksi jonkun harrastuksen seurauksena.
Lucysta olikin huikea vuoden cossitauko, mutta nyt palaan tuon cossaamiseen, ainakin vuodeksi. Asuna tulee olemaan aikaskippi asu, kuvan kyseinen asu.
Lucy tulee kierrättymään myöhemmältikkin vuonna 2014. Ehkä Desuun, jossa minulla pitäisikin olla parina Natsu, tuokin aikaskippi asulla. Mutta kassotaan miten käykään.

Desuun tuleepi sitten seuraava työstettävä asu, hieman erillaista mitä olen tähän mennessä tehnyt. Hahmo, joka ei ole edes immeinen. Teen nimittäin Djali -vuohen, Disney prinsessa ryhmään, Esmeraldalle kaveriksi. Gijinka idealla tämä tulee toteutumaan ja koitan tehdä sarvet, sorkat tuohon asuun.
Alan hiljakseen tätäkin tekemään, mutta sitä ennen pitänee suunnitella asun kokonaisuus paperille. Kassotaan mitä tästä oikein tuleekaan. Mielenkiinnolla odotan tätä operaatiota kuitenkin alkavaksi.
Tämän lisäksi on tulossa 2 muuta asua työstettäväksi, mutta niistä sano vielä mitään. Kertoilen myöhemmälti tästä, jahka asioita vähän varmistunee enemmin ja kaikkea muuta hassua.
Aconiin tulen varmaan kierrättämään jotain asua, koska jos kesäkuu 2014 on samallainen kuin tänä vuonna, niin en tule kerkeämään ajallisesti tai rahallisesti, väkertämään mitään asua Aconiin.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Aika kulkee menojaan

Olisi jokseenkin paljon taas mitä haluaisin tässä ja nyt. Mutta ei, asioita pitää ootella ja kaikkea muuta mukavaa ja vähemmän mukavaa. Olen jokseenkin kärsimätön, jossainmäärin. 
Haluaisin sitä, tätä ja tuota, jokseenkin monta asiaa tapahtuvaksi nyt heti. En jaksaisi odottaa niitä tulevaisuudelta. Julma totuus on se kuitenkin, että pitää odottaa. Kaikella on aikansa. Aika vain tuntuu toisinaan matelevan.

Yksi asia mitä odotan todella suuresti on Marikan näkeminen, joulukuussa. Menen tuon ja Kassun tykö muutamaksi päiväksi. Viime kerrasta kun Marikan kanssa nähtiin on..kolme vuotta! Toisinaan aika tuntuu matelevan, mutta tässä suhteen aika on vierähtänyt siivillä. Aivan hitsin loistavaa, että tämä näkeminen onnistuu nytten lopultakin. Olen innoissani. Tällä vierailu aikana on tarkoitus miitata muita tuttuja samalta kaupuntilta.

Haluan toiveitteni / unelmieni ja tavoitteitteni tapahtuvaksi mahdollisimman nopiaan. Saavuttaa ne pian. Maailma potkii välillä päähän ja tuo eteen haasteita. Niistä kuitenkin selvitään ja jatketaan etiäpäin. Luovuttamalla ei saavuta tavotteita tai mitään.

On ihanaa, kun ei tarvise olla vihainen kelleen tai kantaa toiselle kaunaa. Ympärillä olevat immeiset, ketä minulla on niin ovat ihania persoonia. Tai no, toki on niitä kelle olen suuttunut, mutta ne ovat taas sellaisia keitten kanssa en ole ollut moneen vuoteen missään tekemisissä ja hyvä niin. Onneksi elämä on kokonaisuudessa vallan loistoa~

Olen saannut korjattua epäkohtia elämästäin suhteellisen hyvin. Raha-asiat olivat aika mutkikkaita tässä tämän vuoden puolella, elokuu sotki oikein todenteolla nuo. Marraskuu on kuitenkin tuonnut helpotuksen niihin. Olen saannut asiat kuntoon ja yksi paino harteilta on kadonnut. Helpotus ei kuitenkaan ollut niin iso, että yksi suurimmista unelmistani olisi toteutunut joulukuussa, vaan jouduin jättämään tämän etapin välistä ja odottamaan seuraavaa. Aika ei ollut oikea.
Raha-asioitten johdosta olenkin nyt tehnyt päätöksiä, mm. cosplayn puolelta. Vähennän tekemistä pienemmäksi koska raha. Lisäksi, kun vuokrain nousee parilla kympillä ylöspäin, niin tuo vaikuttaa opiskelija elämiseenikin. Karsin cosplaysta, koska se ei ole eläni keskipiste, vaan ykkösjuttuin on koirat, tällähetkellä WilmaMoppein.


Tatuointi. Olen pienestä asti sellaista hamuinnut, mutten ole syystä tai toisesta vain voinnut hankkia sitä tähän mennessä. Nyt kuitenkin odotten sposti infoa, että osaan tiedostaa milloinka haen moisen: joulukuussa vai tammikuussa. Tämän haaveeni takia, jätin Helsinkin menon / Voittajan ja Winnerin menemättä. Tuo Suomen suurin koiranäyttely on ollut perinteeni, mutta tänä vuonna jätän sen välistä. Uhrauksia.

Vaikka kärsivällisyys ei ole hyveeni, niin osaan löytää tasapainoni ja rauhoittua odottamaan. Kaikki ajallaan. Odottelen tulevaisuudelta, mitä kaikkea sieltä on tullakseen. Kohta on kirjoittanut sävelensä polullemme. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Odotan tätä kaikkea mielenkiinnolla.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Suurten Sankareitten Taisto ja kaikkea muuta

Viikonloppu vierähti Oulussa, Suurten Sankareitten Taiston ( tupla synttärit + tuparit ) merkeissä. Kuvasaldoin ollen onneton, olematon oikeastaan. Mitään kuvia tullut ottaneeksi, vaikka  tarkoitus oli toinen. Ninan kameralta kuitenkin löytynee kuvia onneksi, ikuistamassa asioita. Viikonloppu oli kokonaisuutena piristävä. Totean, että minulla on ihania immeisiä ympärilläin.

Perjantaina hyppäsin bussiin taasen siinä klo 17:00 aikaan ja Ouluun saavuin aikataulusta hieman myöhässä, eli joskus ennen kymmentä. Paikallisella sitten suunnistelin taasen oikealle asutusaluelle ja suuntasin kauppaan ostamaan ruokaa, koska nälkä alkoi viedä negaation puolelle. Matkaeväänä olleet piparit, eivät oikein lämmittäneet mieltä. Tomin kämpille päästyä, odottelin jokusen tovin, että Tomi ja Viivi saapunevat kaupasta. Tällävälin olin ottanut puhelun Annille ja jutustelin hehkeitä tuon kanssa.Sain huomata, että villasukkain kaipaavat parsimista, kun yksi lanka on lähtenyt purkautumaan. Puolenyön aikaa saapuilivat sitten Hapsu ja Nina. Nukkumisesta ei tullut osaltain mitään, jossei lasketa sitä 2 tuntia kun oikeasti nukuin. En jostain syystä vain saannut unta.

Lauantain oli tarkoitus mennä uimaan, itse kuitenkin jättäydyin pois, koska päänuppein oli värjätty torstaina ja väri ei ollut vielä kunnolla imeytynyt ja kloorivesi olisi tapattanut värin poies = värjääminen olisi ollut aivan turhaa. Lisäksi olisin varmaan nukahtanut altaaseen, edellisen yön unisaldon takia, jos pulikoimaan olisin mennyt. Jokseenkin harmitti moinen jättäytyminen, mutta tällästä sattunee.
Muiden mennessä uimaan, minä menin keskustaan, jossa miitasin Hylzyn ja jonka kansa sitten pyöriskelin sen aikaa, kunnes popula olisi tullut uimasta. Hylzyn kanssa kierreltiin kauppoja, käytiin kahvilla ( kaakaolla ) ja tallusteltiin räntäsateessa tuon tykö viettämään aikaa.
Kun sitten aika tuli, kokoontuminen tapahtui Raxiin, missä ruokailtiin. Tämän jälkeen siirryttiin sitten hiljakseen Tomin kämpille. Markus ja Anne mennen kämppänsä kautta. Aikamme oltua kämpillä, Nina ehotti että tulisin tuon mukaan katsomaan Annen pupsia. Tallusteltiin tuota katsomaan ja tuolla olikin toinenkin koira, joka oli Annen kaverin. Vallan ihana islanninlammaskoira. Tästä sitten palattiin takaisin. Pääsin seuraamaan kun  immeiset pelasivat pleikalla. Hihi, on vain kiva seurata kun toiset pelaavat ja tästä olikin jo aikaa. Kuitenkin, populan mennessä käymään kaupassa, palattaessa mukanaan toivat uusiakin kasvoja ja Markuksen. Tupari populaa. Ajallaan paikalle saapuili muutama muukin vieras kasvoinen immeinen, jokka nämäkin olivat Tomin ja Markuksen koulukavereita.
Kellon lähestyessä puoltayötä, iski Tolloduuolle nälkä. Ninan ja minun mennessä suunnistamaan grillille, sateli taivaalta lunta. Maisema oli ihan hirmuisen nätti. Pakkastakin oli juuri sopivast. Navigaattori näytti pitempää, kierto reittiä, mutta selvitiin määränpäähän ja sieltä minun piti opastaa meidät takaisin kämpille. Veikkauksella tultiin juuri oikean talon pihalle. Päästiin sisälle syömään ruokaa. Nomnom. Yöstä katselin, kun Hylzy hakkasi Lollia. Lopulta väsymys vei voiton ja simahin sänkyyn.

Sunnuntaina herääminen oli koko porukalle jokseenkin haasvataa. Päädyin lähtemään Ninan, Hapsun ja Hylzyn kanssa samaan aikaan taksilla, asemalle. Ninan ja Hapsun juna lähtisi joskus puoli yhden aikaan Lähtisin itse klo 13:10 bussilla tekemään paluuta. Tämä osottautui vallan hyväksi vaihtoehdoksi, nimittäin nukahin melkein samantien kun bussiin pääsin ja nukuinkin melkein parituntia putkeen.
Kiitokset Hylzylle, orottelu seurasta ja muutenkin!

Ninalta sain lahjaksi peurakoristeen, joka on pehmeä ja Hapsulta sain suklaalevyn lahjaksi. Kiitosta vielä kertaalleen!

Lisäksi, perjantaina lähtiessäni reissunpäälle, oli maassa loskaa ja Kuopioon palattaessa täällä on lopultakin tullut lunta! Toivottavasti ovat vielä viikonloppuna, että  voin mennä valokuvailemaan lopultakin ulkosalle.

Postista tuli viimeviikolla talvitakki sovitukseen. Päädyin ottamaan tuon nyt ja tämä tarkoittaa sitä, että kahden vuoden talvitakin ettiminen on päättynyt. Wuhuu!
Posti on tuonnut myös coton muotoisen saunamittarin, laukun, bordercollie avaimenperän. Saunamittari tosiaan menee vanhemmille joululahjaksi. Saunamittari ja avaimenperä ovat suomalaista käsityötä, koivusta. Avaimenperästä maksoin 4€ ja saunamittari oli 25€ arvoinen.


Cossipuoli vähenee siihen, etten neljää asua enempään tule väkertämään. Tai no oikeastaan pysyn tuossa. Muutenkin, koitan säästellä rahaa paremmin, kuin tänä vuonna.
Frostiin kierrätän Momoita = asu on valmiina. Cosvisioniin teen sitten vasta ekan cossin vuodelle 2014, asu tulee kierrättymään myöhemmin. Loppuja sitten luettelekkaan vielä.
Momoin peruukikin on nyt tosiaan kynitty ja peruukkipäässä odottamassa Frostia.

Chibin kuvat löytynevät täältä. Sain ne lopultakin laitettua Chibin haltuun.

kalenteriin päässyt kuva
Yllättävin asia minkä sain kuulla sunnuntai illasta, kun lueskelin tulleita spostejani: Wilmasta on valittu kuva, ulkomaalaiseen coton de tulear kalenteriin 2014. Tammikuun kuvaksi. Kyllä pistää hymyilyttämään, vaikka samalla olenkin edelleen hämmentynyt! En nimittäin enään muistanut ollenkaan laittaneeni kuvia koirasta
tälläseen hommaan.
Kuva on kuvautietojen mukaan otettu 22.12.2012, että viime talven kuvia näyttänee olevan.
Saan tuon kalenterin itselleni, kun postittavat valittujen kuvien kuvaajille ilmaiset kalenterit~

torstai 14. marraskuuta 2013

Postin tuo, postin tuo

Pähkäilen ja puntaroin suunnitelmieni kanssa, mitä minkäkin kanssa teen ja toimin.
Yksi suunnitelmistani on hankkia se tatuointi nyt joulukuussa lopultakin, johko eka vain selvittelen hintaa, että riittäneekö budjettein moiseen...pitäisi siis raahautua liikkeessä käymään ja kysymään. Asia jota olen 3 vuotta jahkaillut / raha ei ole riittänyt  / en ole ollut aivan 100% varma mitä haluan. Nyt kuitenniin asia on varmistunut ja kaikkea.
Cosplay puoli on ensivuoden aloituksen osalta sittenkin  auki, koska ryhmämme ei toteudu Frostiin. Muutenkaan en ole koskaa aatellut tekeväni cosplaysta pääpainoa elämällein. Harrastus pysykööt harrastuksena. Tämä kaunis periaate, jolla olen mennyt aina.
Suunnitelmia tulee ja suunnitelmia menee kuitenkin. Tämän hetkinen, yksi loistoimmista on kuitenkin se, että tulen näkemään siskoain enemmän. Hyvä vain. Muutoksen tuulet ovat kolahdattaneet tuota ja näinpä siis välimatka lyhenee.

Postista orottelen erinäisiä asioita. Yksi hienous tuli jo tällä viikola: Matkalla Dinosaurusten kanssa -dvd. Tuota ei kaupoista enään ole moneeen vuoteen löytynyt ja muutenkin HYVIN vaikea saada dvd versiona. Sain kuitenkin pengottua netin ylöalaisin ja hankittua. Nyt hallussain on dvd ja vhs versiot, josita vhs alkaa olemaan jo aikansa elänyt koska muutamat *köh* kerrat katsottu. Nyt tarvitse siis pelätä, että en voi tuota sarjaa enää katsoa.
Jatkoa tuolle löytynee sitten Muinaisten petojen matkassa dvd, joka oli reilusti helpompi hankkia. Loisto sarja sekin. Pitäisi hankkia lisää näitä tiedesarjoja~
Dvd puolein on jokseenkin onneton, mutta listassa on jokunen mitä tulen hankkimaan ajallaan. Pasiloita, olen jokseenkin kauan suunnitellut hankkivani, joten jahka ne ovat seuraava dvd hankintain?


Koulussa on tullut vaihtelua perinteeseen menooni. Eli olen tottunut toimimaan ja olemaan tuolla omineni ja kun tälläsestä alasta on kyse niin jotenkin koen sen vielä herkkemmin, että en sosiaalisoi oikein mitään. Mutta nyt parit kerrat on tullut möllöteltyä Camillan ja tuon kaverin tai usemman kanssa. Khyllä, olen onnettomin nimimuistisin ja en muista heidän nimiään... :I Mutta tuo sosioiminen on vallan kivaa, joten ehkä tästä voisi  tehdä tavankin koulussa. Ehkä.
Ruokatunti on kuitenkin edelleen päivän paras asia koulussa.

Viime viikonloppuna telotut lonkkat ovat palautuneet, menihän siinä keskiviikkon, ettei yhtään kipua ollut. Nilkka nyt vaivaa paikoittain vielä. Tajua lainkaan mitä sille olen tehnyt kun reistaa, tai no kipua esiintyy. Mutta jahka se katoaa jossain saumassa ja palautunee normaaliksi~

Pyörän raahaan huomenna huoltoon, joka on työpaikan vieressä. Jarruissa on jotain häikkää ja uskalla alkaa taitelemaan tuon kanssa enempää mitä olen nyt taiteillut. En tiedä onko niissä jarrupaloissa jotain kulumaa vaiko sitten vain likaa, mikis jalkajarrut eivät kunnolla pidä.

Wilma ja Kamu 2011
Wilma on päässyt vanhempien kanssa käymään mökillä ( lue iskän kotipaikka joka on maalaistalo ja iso piha ). Ollut koira ihan innoissan ja vielä kivempaa ollut kun päässyt Kamu cotonin kanssa riekkumaan. Kolmisen vuottahan ovat nuo kaksi tunteneetkin ja hyvin tulevat toimeen~

tiistai 12. marraskuuta 2013

Vähän jotain erillaista

Hieman erillaista tekstiä mitä normaalisti kirjoitan tähän blogiin. Sellaista tekstiä, mitä blogin alkupuolella olen kirjoitellu, ainakin muistaakseni. Mutta välillä tätäkin tapaa.

Maailma on jännä paikka, se kolhii meitä jokaista, mutta jokaista vain hieman eritavoilla. Kaikkea tapahtuu, mutta kaikella on tarkoituksensa. Omin avuin elämässä pitää pärjätä, mutta onneksi on taustalla tukea, tarvitessa. Läheiset, kuten ystävät ja kaverit. Noihin, joihin luotetaan eritavoilla, erinäisten asioitten toimesta. Tuppaan monesti puhumaan ystävistäkin kaveri -sanalla vaikka tarkottaisinkin ystävänä. Olen kyllä sitten josain saumassa maininnaan henkilölle, että jos tämä on ystävä tai jotenkin sen tälle ilmaissut.

Elämässäin on ollut kavereita pitkin matkaa ja ystäviäkin, mutta sitten ne ylimmän luottoasteen saaneet, niitä ei ole hirmunkaan monta. Ensimmäisen moisen sain elämääni 2009. Tämän henkilön tulosta elämääni, olen enemmän kuin iloinen. Tämän jälkee elämääni on tupsahtanut immeisiä, joista sitten kehkeytynyt kavereita ja myöhemmin osasata myös ystäviä. Näistä pari saannutkin isomman luoton.
Olen jokseenkin pidättäyvä persoona, joissain asioissa ja en todellakaan herkästi sano kelleen tietyn tyylisiä asioita kuten, että luotan, tai siis sitä perusluottoa enempää, mutta jos moista sitten sanon, niin sitä todella tarkoitankin.
Vaikka minulle on tuosta 2009 elämääni tulleesta henkilöstä tullut sisko, niin en kuitenkaan osaa nähdä ketään parhaana kaverina. En ole koskaan osannut, enkä varmaan tule osaamaankaan.

Mitä elämä sitten on muuttanut? Olen pitänyt ihmiset aina jokseenkin kaukana, niin nyt kuitenkin muutama päässyt kuorein lävitse.
Mutta tässä jos vertaan vaikka mitä muutosta on tapahtunut vuodessa niin muutos on seuraava: herkistyn herkemmin. En herkästi kuitenkaan ja monesta asiasta, mutta kyllä herkistymisen seurauksena muutama kyynel saattanee valua silmästä. Joka on jokseenkin hassua, koska en ole koskaan ollut herkkä vuodattamaan moista, edes muutamaa kyyneltä. En oikein koskaan ole osannut tuoda herkkiäpuolia ulos, tai se jotenkaan ei ole kuvastanut minua yhtään. Ja jahka en vain ole kokenut, että pitäisi tuoda herkkiä puolia näkyviin. Herkällä asialla tarkoitan nyt lähinna kyynelten vuodatusta. Hirmun vaikea selittää tätä seikkaa.
Halaaminen ja läheisyys. Koska olen pitänyt ihmiset jokseenkin kaukana aina niin vielä vuonna 2008 en sietänyt halaamista, mutta nyt halaan kyllä mielellään, mutta se etttä kehtaanko tehdä moista elettä on aivan toinen asia. Tosin ihan vieraita ihmisiä, en ehkä niin mielellään tee läheistä tuttavuutta. Ainakaan yleensä.
Ujoutein. Olen perusluonteeltani jo ujo ja sitten kun itseluottamus ei ole aina paikoittain niin paras, ja menneisyyden syistä ollut miinuksella niin ujouden kanssa on saannut tehdä töitä, ettei olisi ihan perusujouttain pahempi.
Tästä voin kiitää eräitä nimeltä mainitsemattomia henkilöitä, jokka uskoakseni tietävät ketä ovat. Teidän ansiosta, olen saanut kehitettyä tämän nykyiseen tilaan. Kiitos.

Vaikka ystäviä onkin, niin joiden kanssa on päästy koettua monen moista ja kaikki olleet aina niin iloisia aiheita, mutta se että suhde ei ole katkennut niin kertoo jo jotain. Jotain hienoa. Ja toivon, ettei tämä hieno asia katoa minnekkään.
Ja vaikkei juttelisikaan noille aina joka päivä ja jutteluväli olisikin välillä pitkäkin, niin kun sitten taas juttelee niin välit ovat pysyneet ja on niinkuin mitään väliä olisikaan ollut. Tämöinen on loistoa.

Vaikka syssyn 2008 jälkeen elämään on tupsahdellut paljon uusia tuttavuuksia, niin ei ne aijemmin tuntemani persoonat ole unholaan jäännyt. Noista osa on kyllä kadonnut elämästäni erinäistä syistä, joihin ole voinut vaikuttaa, mutta sitä sattunee. Onneksi on kuitenkin ne todelliset kaverit ja ystävät, jokka eivät katoa.
Ja mikä ihananempaa, kuin kaveri ja ystäväpiirissä on liuta värikkäitä persoonia, omanlaisia kaikki. Nämä ovat tuoneet värikkääseen maailmaani, vielä enemmän väriä.

Koko tämä teksti oikeastaan on lähtenyt tuosta kuvasta, mikä blogin alussa näkynee.
Tälläisen tekstin jälkeen voisin mennä katsomaan vaikkapa tiedeohjelmia tai jotain muuta fiksua ja filmaattista. Tai sitten alkaa hiljakseen suunnitella joulukorttien tekoa, koska ajattelin ne tänä vuonna oikeasti ajoissa laittaa, aka joulukuun alussa ja se että haluan siitä hommasta nopeasti eroon~

Wilma kasvattajan luonna, eka kerta kun tuo nähtiin, n. 5vk~
Tosiaan, minusta tuli sitten lopultakin Suomen Kennelliiton jäsen, ainakin vuoden verran. Saan lopultakin lukea niitä hiton lehtiä muualtakin, kun nopeasti selata kaupasta tai kavereitten tykönä. Lisäksi Wilman tiedot omassa tunnuksessani ovat aika kivan näköiset, kun oma koira kirjaimellisesti ( onhan Wilma rekattu koiraksein sillon kun heattiin tuo mutta kun tuo omistajatieto lukeee jossain niin se on hianoa ja http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI26966/10&R=283  höhö omistajan nimi näkyy höhö )~
Meinasin tosiaan liittyä Coton de tulear ry'hyn mutta, totesin, että Suomen Kennelliito on osaltani nyt viksumpi homma. Jahka joskus sitten tuohonkin liityn.

Posti toi~


maanantai 11. marraskuuta 2013

Kohti ääretöntä ja sen yli

Annen vaava ;__;~
Perjantaina suuntasin bussilla kohti Oulua. Lauantaina olikin sitten Chibiconissa tallennustiimin hommat, jokka painottuivat valokuvauksella. Viikonloppu oli hiano, vaikka lauantaina conin jälkeen sain todeta, että lonkat ovat kipeät ja sunnuntain illasta mukaan vielä kaupanpälle toinen nilkkakin. Mutta tosiaan, koska viikonloppu oli muuten hyvä, niin nuo kivut eivät lannista~

Perjantaina töitten jälkeen hyppäsin bussiin ja tuolla sitten suuntasin kohti Oulua. Oulussa olin joskus puoli kymppi aikaan, illasta. Tästä sitten paikallisliikenteen bussilla, oikealle asutusaluelle.
Viivin ja Tomin kanssa käytiin pikavisiitillä moikkaamassa Annea, Markusta, Thomasta ja Lauraa + samalla näin Annen vaavan, Learan! Syrän, se vain suli tuolle pallerolle.
Myöhemmin päädyttiin keskustaan ja baariin Viivin ja Tomin kanssa. Baarireissu oli vallan...jännä. Takkisen kanssa tuli keskustelua puhelimen välityksellä hienouksia ja voin todeta, että hiano miäs ja ystävä. Reissulla tuli tutuksi pari heeboa, jokka vaikuttivat vallan mukavilta. Noihin voisi törmätä vaikka uuvelleenkin.

Lauantaina sitten suuntasin ominvoimin keskustaan ja suunnistin Chibiconiin. Mihon cossi meni päälle vain vaatepuolellisesti, koska ne jaksanut peruukkia laittaa päähän. Oma letti oli helpompi kuvaushommassa. Kuitenkin, heitin kamat Greenroomiin ja suuntasin tallennusvastaajan kanssa kuvaamaan Hopsu aiheista luentoa. Sassea morjestin tapahtumapaikalla. Päivän aikana otin yleiskuvia, kuvasin cosplaykisaa ja Annea kuvailtiin ulkosalla myöskin. Kello neljä, sitten suunnattiin poies Annen ja Lauran kanssa tapahtumasta ja kun siinä samalla pääättyi työvuoroinkin. Ilta meni porukalla oleilulla. En myönnä olleeni ahkerasti koiranpennun perässä, silittämässä sitä...muttakun oli niin söpöö ;__;! Onnistuin pari onnetonta kuvaakin ottamaan Annen pallerosta~
Kahentoista maissa suuntasin omineen Tomin kämpille, koska tuo ja Viivi olivat menneet baari seikkailulle ja jalkain sanoivat, että nyt lepäämään ja päätä särki hitusen. Napillä lähti särky päästä muttei lonkista. Ilta, tai no yö menikin sitten Katjan kanssa jutellen hehkeitä ja nukkuminen venyi hiaman.

Sunnuntai aamu meni lagauksella. Tomi teki lettuja aamupalaksi ja mussutimme niitä kolmisteen sitten enemmin tai vähemmin heränneinä. Tästä sitten suunnaattiin keskustaan ajoissa ja mentiin asemalle odottelemaan Viivin junaa. Viivin kadotessa junaan, jäin asemalle odottelemaan omaani ja Tomi kadoten omiin seikkailuihinsa.
Paluumatka menikin sitten nukkumisella, pääasiassa. Junaan noustessa huomasin, että nilkka on kipeä lonkkien lisäksi. Kuopioon saavuttaessa oli mielenkiintoista tallustaa kämpille kun jalat huutaa hoosiannaa. Taidan päästä käymään huomenna terkkarilla.

kyltti ja ranneke on jossain laukun pohjalla

Kuvia tuli reilulti 800, mutta karsittuja jäi reilu 600..tällähetkellä. En siis ole vielä karsinut kaikkia kuvia ja julkaisen niitä, vasta sitten kun saan laitettua julkaisu kuvat jonneen, minne Chibistä sitten käsketäänkään ne laittaa.

Nyt sitten lahnaan ensiviikkonlopun ja pohdin mitä teenkään joulukuun Hesan reissun suhteen: onnistuuko Otavan Opistolaisten moikkaaminen sittenkään, vaiko otanko sen tatskan lopultakin. Koska se tatska kuumottaa kovasti, kuumottanu monta vuotta jne. Veronpalautuksista voisi sen hyvin maksella, mutta taas haluan nähdä Otavalaisia + Ninaa ja muita. Kassotaan mihin tulokseen päädynkään.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Syssyn lehdet ovat pudonneet maahan


Lehdet ovat pääosin pudonneet puista maahan ja talven tuloon on luonto valmistautunut, mutta lumesta ei ole tietoakaan, sensijaan räntää tulee. Varmaan ainut asia säässä mitä en arvosta on tuo räntä. Pakkaset, vesisateet ovat ihan ok, mutta sitten se räntä. Mene pois räntä ja tuo tilallesi kunnollinen talvi :II

Viikko abauttiarallaa eletty ilman koiraa ja voin  sanoa, että suhteellisen hankalaa ollunnaan siinä mielessä, että kun koiraan ja sen läsnäoloon on tottunut niin nytkun sitä ei ole niin se on...outoa.
Teen tottumuksesta sellaisia asioita kute katson missä koira on, kun tulen kämpille, odotan että koira on vastassa jne.
Rutiineja kun koira tuo, niin kun nuo jäävät pois niin vaikka samalla tulee vapaampaa niin omalta osalta kaipaan tuota kaikkea, koska nyt tuntuu että elämästäin uupunee jotain. Onneksi tuo jotain tulee joulukuussa viikon verran minulle taisin rutiiniksi aka menen kotio joulua viettämään. Mieltäni lämmittää kuitenkin se että koiralla ollut kivaa vanhempien tykönä.

Koiraaiheesta sitten toiseen. Tulevana viikonloppuna on suunta kohti Oulua, jossa on Chibicon. Tuonne on asusta kaikki tarpeellinen hallussa. Kameraan pitää muistaa otta akkulaturi ja ladatakkin tuo conipäiväksi. Muuten jää kuvaushommat tekemättä.
Hame on tosiaan kerroksillinen, neule on luonnonvalkea ( olisin halunnut taskullisen muttei löytynyt ) ja paita on *tälläinen*
Koitin asusta ottaa kuvaa, mutta operaatio ei oikein onnistunut ( en osaa otta teinipeilikuvia ) ja nohniin.

Seuraava asu onkin sitten työstön suhteen Eevee gijinka. Tuolle olen hiljakseen alkanut kerätä tarviketta, ettei ostokset sitten keräänny könttään. Tuo asu kun pitää kuitenkin olla valmis vasta Frostiin, joka on Helmikuussa. Aikaa on siis mukavasti.
Oli rahallisesti vallan loisto idea jättää Chromen asu tekemättä. Ompahan nyt valmiiksi tuolle peruukki, kun sen sitten teen ja tarvitse nyt pohti kankasostoksia vähään aikaan + sitä paljonko se syö rahaa. Saan rahaa säästöönkin~

Mistäpä tässä muuta onkaan tehty kun koiraton ollaan? Olen kassellut leffoja, sarjoja, koodannut ( koska saannut taas inspistä moiseen ), piirtänyt ( sekä hiiren kanssa koneella että käsineen ). Valokuvata haluaisin, mutta ulkona oleva sää on niin kurja, etten edes harkitse moista.
Odotankin kovasti sitä lumen tuloa, että saisi tuon maiseman nätiksi ja kehtaisi mennä uloskuvailemaan. Mutta mitä säätiedotteita on uskovaksi, niin lunta ei ole luvattu vielä vähäksi aikaan. Toisaalta ihan hyväkin, ettei lunta vielä tule ja kunnon talvea, koska vaatetukseltani en ole varautunut vielä moiseen. Luulen, että asialle pitää tehdä jotain suhteellisen pian...

Rahojen tultua tilille, oli luvassa vuokran ja laskujen makselua. Sinnehän sitä rahaa sitten katosikin, mutta onneksi jotain jäikin, että kaiken suunnitellun pystyy toteuttamaan.