lauantai 6. maaliskuuta 2010

Vuosi sitten < / 3

Kingin kuolemasta on tänään klo: 20.30 tasan vuosi.
Tuo päivä oli elämäni kauhein päivä. Päivä jona rakasperheenjäsen poistui keskuudesta, lähtien Sateenkaarisillalle.

Oli perjantai, olin tullut kotiin ( klo:15.20) ja autossa, pihassa iskä ilmoittaa, että Kingi ei elä varmaan huomenna. Silloin olin vielä sellailla, että " Kingi on vahva koira, kyllä se elää ". Kun sitten mentiin sisälle, näin Kingin äitin sylissä ollen vielä lääkepöppörössä. Tuossa vaiheessa aloin epäillä pahinta. Tervehdin Kingiä ja menin tavaroineni huoneeseen. Koitin ajatella parasta, valmistautuen silti samalla pahimpaan.
Klo: 18.00 Kingin lääkkeen vaikutusaika alkoi loppua ja silloin alkoi nähdä onko toivoa vai pitääkö koira viedä piikille. Sairautta siis ei ollu Kingillä, vaan jonkun vanhuudenvaivan takia annettu lääke, en muista tarkalleen minkä. Muutosta ei kuitenkaa tapahtunut tuntiin ( johon asti elukkalääkäri käski odottaa ). Oli tehtävä päätös. Sanoin, että: ".. tuntuuhan se todella pahalle, mutta en halua, että Kingi joutuu kärsimään ". Iskä soitti elukkalääkärille ja aika saatiin vasta tunninpäähän. Nyt oltiin vikoja hetkiä Kingin kanssa. En kyennyt siihen. Piirtelin, kuuntelin yhtä ja samaa kappaletta ( Sunrise Avenue - Forever Yours ) ja itkin.
Kun kello oli puol 9 illalla, Kingi oli poissa.
Yhden asian jos saisin muuttaa tapahtumista, olisin ollut paljon enemmin Kingin kanssa, vaikka toosi paljon olinkin. Mutta suru oli liian suuri, etten pystynyt loppuhetkillä olemaan. Yiritin vain hyäksyä tulevaa.


" Olit aamu jota odotin.
Olit päivä jonka elin.
Olit yö johon nukahdin.
Olit unelma, jonka menetin. "


1 kommentti: